Parhaat kiipeilykohteet Suomessa ja ulkomailla

Kiipeily on erittäin monipuolinen urheilulaji, mutta se on muutakin kuin fyysistä treeniä. Kiipeilyyn kuuluu yhteisöllisyys, jossa mottona on muiden auttaminen. Kiipeilijät ovat kuin yksi suuri perhe, jonka sisällä järjestetään kiipeilymatkoja sekä erilaisia illanviettoja. Sisäkiipeilyhalleissa voi kiipeilyä treenata, mutta kiipeilijälle harrastuksen kohokohtia ovat kuitenkin erilaiset reissut elämyksellisille kiipeilypaikoille, joita löytyy niin kotimaasta kuin ympäri maailmankin.

Suomi

Mustavuori on upea kiipeilypaikka, johon ei kuitenkaan ihan aloittelijan kannata suunnata. Se sijaitsee Tampereella ja 30-metrisellä kallioseinämällä on valmiiksi asennettuja liimapultteja ja porahakoja. Valmiita reittejä on lukuisia, mutta luoda voi myös omansa.

Kouvolassa sijaitsee Repoveden kansallispuisto, jonka kauniista maisemista löytyy kiipeilykallio Olhava. Siellä on kiipeilty jo 70-luvulta lähtien ja kallion juurella voi myös yöpyä, sillä sieltä löytyy nuotiopaikka, jonka ympärille mahtuu runsaasti telttoja. Olhavalta löytyy reittejä myös kaiken tasoisille kiipeilijöille aloittelijoista huippuosaajiin.

Pohjois-Amerikka

Yosemiten kansallispuisto Yhdysvalloissa on todellinen kiipeilijöiden paratiisi, sillä sieltä löytyy monenlaisia ja -tasoisia kiipeilyreittejä. Aloittelijoille sopii teknisesti helppo Snake Dike, joka tarjoaa noin tunnin kiipeilyelämyksen. Erittäin kokeneille kiipeilijöille on tarjolla legendaarinen, 900 metrin korkeuteen kohoava El Capitan, jota pidetään yhtenä vaikeimmista kiipeilykohteista.

Kun Yosemite peittyy talvisin lumeen, löytyy Etelä-Kalifornian Joshua Treestä jopa 7000 erilaista kiipeilyreittiä. Kevään tullen voi taas sitten suunnistaa Coloradoon Kalliovuorille, jonka jylhät graniittiseinämät tarjoavat haasteita kaikentasoisille. Utah on kallioista seutua ja siellä erityisesti Moab on tunnettu erikoisista kalliomuodostelmistaan, jotka kutsuvat elämyksellisiin kiipeilyhetkiin.

Stawamus Chief on Kanadan vastaus El Capitanille, sillä Vancouverin osavaltiossa sijaitseva Chief on todella jylhä kallio, jonka seinät kohoavat kutakuinkin pystysuoraan. Sen erilaiset halkeamat ja muodostelmat tarjoavat kiipeilyreittejä kaiken tasoisille kiipeilijöille.

Eurooppa

Kallioisesta Ranskasta löytyy sekä helppoja että vaikeampia reittejä. Aivan Pariisin ulkopuolella, vain 90 km päässä sijaitsee Fontainebleu, joka on paitsi yksi Ranskan kauneimpia puistoalueita, myös yksi hienoimpia kiipeilykohteita, joka sopii myös aloittelijoille. Fontainebleu sopii kiipeilyyn läpi vuoden ja reittejä on loputtomiin.

Ranskassa sijaitsee myös Mont Blanc, jossa voi kiipeillä minkä tasoiset kiipeilijät tahansa, mutta paikka alkaa olla niin suosittu, että turistilaumat muodostavat yhden vuorikiipeilyn vaaroista. Jos haluaa hieman rauhallisemmille seuduille kiipeilemään, kannattaa katsastaa Haute Provencen alue, jossa tunnin päässä toisistaan sijaitsevat, 1600 metrin korkeuteen kohoava Ceuse ja 700-metrinen Orpierre kutsuvat kiipeilijöitä lukemattomille reiteilleen.

Iso-Britannia koostuu erilaista, toisistaan hyvinkin paljon poikkeavista seuduista ja maisemista ja näin tarjoaa paljon erilaisia elämyksiä myös kiipeilijöille. Snowdonian kansallispuisto sijaitsee Walesissa ja sieltä löytyy myös saaren korkein huippu, Mount Snowdon. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa kiipeilykohde tässä kansallispuistossa, vaan se on täynnä eritasoisia kiipeilykohteita.

Brimham Rocks Yorkshiressä näyttää siltä kuin jättiläinen olisi latonut laattakiviä päällekkäin siisteihin, jättimäisiin pinoihin. Tämä luonnonmuodostelma ei ole maailman korkein, mutta se on sekä elämyksellinen että haastava ja tarjoaa yllätyksiä tunneleista kauniisiin kaarimuodostelmiin.

Muu maailma

Tyynenmeren maista löytyy upeita kiipeilymaita, joista Uusi Seelannin upea luonto on kärkipäässä. Wharepapa sijaitsee pohjoisella saarella, vain kahden tunnin ajomatkan päässä Aucklandista ja se tarjoaa noin 800 erilaista, rauhallisessa maisemassa sijaitsevaa kiipeilyreittiä.

Thaimaassa, Krabin alueella sijaitsevat kalkkikivimuodostelmat houkuttelevat kiipeilijöitä ympäri maailmaa. Argentiinassa taas Patagonian upeat maisemat tarjoavat hienot puitteet Etelä-Amerikan parhaille kiipeilyreiteille, joita löytyy extreme-tasosta hieman rauhallisempaan rytmiin. Mainittakoon vielä Etelä-Afrikassa sijaitseva Rocklands, jossa kiipeilemiseen täytyy kuitenkin muistaa hankkia asianmukaiset luvat.

Kiipeilyretken valokuvaus ja dokumentointi

Kiipeily on mielenkiintoinen mutta haastava harrastus. Moni lähtee kiipeilyretkelle toiseen maahan asti, sillä Suomen maasto ei tarjoa samanlaisia kiipeilymahdollisuuksia, kuin monen muun Euroopan maan huiput. Retki kuin retki on kuitenkin mukava ikuistaa esimerkiksi valokuvaamalla. Kuvia saa näpsittyä jo omalla älypuhelimella, mutta otitpa kuvia puhelimella tai kameralla, on muistettava muutamia tärkeitä seikkoja ennen matkaan lähtöä.

Pidä huoli laitteiston turvasta

Olipa suunnitelmissasi sitten älypuhelin tai kunnon järjestelmäkamera, huomioi, että mitä tahansa pakkaat mukaasi, on se myös kannettava mukana. Älä siis ota kaikkein painavinta kameraa mukaasi retkelle, sillä se voi muuttua väsyttäväksi lisävarusteeksi jo retken alkumetreillä. Kätevimpiä kuvauslaitteita ovat oma älypuhelin ja pienet, aktiiviliikuntaan suunnatut GoPro-kamerat, jotka eivät paina paljoa ja joille on mahdollista hankkia monia lisävarusteita.

Muista kiinnittää kamera jotenkin muihin varusteisiisi, jotta se ei pääse tipahtamaan ja hukkumaan maastoon. Kiinnittämiseen on olemassa monenlaisia erikoisvarusteita, joita voi tilata esimerkiksi netistä. Kameran voi kiinnittää esimerkiksi käteen, takkiin, laukkuun tai muualle. Lisäksi, retkellä ei aina ole aurinkoinen sää. Mieti siis, mikä on järkevin varuste haastavissa tai kosteissa olosuhteissa tai mille laitteille saat hankittua luotettavan kosteuden suojan.

Testaa kameraa kotona

Jos kyseessä on uusi kamera, testaa sitä ensin kotona tutustuaksesi kameraan. Kun kameran käyttö on hallussa, on kuviakin helpompi ottaa reissun aikana. Myös matkaseura kiittää, kun pysähtymiseen ei tarvitse tuhlata viittä minuuttia jokaisen kuvan kohdalla, vaan kuvaus sujuu jouhevasti retken sivussa.

Tylsintä retkellä on, jos kamera lakkaa toimimasta kesken reissun. Jotta näin ei pääsisi käymään, pakkaa kameraa varten mukaan ylimääräisiä muistikortteja ja akkuja tai pattereita sekä laturi.

Kunnioita luontoa

Joskus oikeaa kuvakulmaa joutuu vähän etsimään. Sen sijaan että räpsisit kuvia vain menemään, kokeile erilaisia kuvakulmia ja valoja. Vastavalo on valoista haastavin, mutta saattaa tuottaa upeita taidekuvia. Muista, että päivänvalo on helpoin kuvausvalo, sillä pimeässä monet kamerat tarvitsevat lisätukea ja kuvasta tulee helposti heilahtanut tai tärähtänyt.

Varmista, ettei oma tai kaverisi varjo livahda kuvaan mukaan. Muista tarkistaa myös se, mitä on kuvakohteesi taustalla, ja siirrä kaikenlainen aiheeton pois kuvasta, kuten pussit ja muut tarvikkeet. Parhaimmissa kuvissa kuvan merkitys ja kohde on selkeästi näkyvillä. Yritä aina sijoittaa kuva niin, että pystyt vielä myöhemmin muistamaan, miksi otit kuvan ja mikä kuvassa oli ideana. Valokuvauskirjoista saa hyviä ideoita ja ajatuksia kuvien ottamiseen ja sommitteluun, joka saattaa nostaa omien matkakuvien tasoa huomattavalla tavalla. Valokuvakirjan mukaan ottaminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa, sillä se voi koitua liian painavaksi kannettavaksi.

Jos kuvaat luontokohteita, pidä huolta ettet kuvaamisen tiimellyksessä vahingoita luontoa. Älä kuluta maastoa enemmän kuin on tarvis, äläkä esimerkiksi katko oksia puista saadaksesi ne pois tieltäsi. Jos kuvaat eläimiä, ole erityisen varovainen, etteivät ne joko säikähdä tai suutu, tai jopa loukkaannu kuvaksen aikana. Ole erityisen varovainen, jos kuvausalueellasi on pentuja. Erityisesti suuret eläimet voivat osoittautua erityisen vaarallisiksi jälkikasvuaan suojellakseen, ja pienemmät eläimet saattavat hyljätä pentunsa, jos ne ovat joutuneet ihmisten koskettamiksi. Tämä koskee myös linnunpesiä, joita ei saisi häiritä, joten on parempi olla kuvaamatta niitä laisinkaan. Muista, että sinä olet luonnossa luontoa varten, luonto ei sinua varten.

Muunlaista dokumentointia

Kameralla voi ottaa kokemuksista myös videoita, joita on mukavaa katsella myöhemmin. Videot välittävät reissusta ja sen tunnelmasta paljon kuvia enemmän. Taiteelliset voivat myös dokumentoida reissua piirroksin ja maalauksin. Tällöin koko reissu kannattaa suunnitella tämän aktiviteetin ympärille, eikä tehdä reitistä liian pitkää, jotta itselle mieluisimman maiseman ikuistamiseen jää hyvin aikaa.?

Vuorikiipeily – aina huipulla

Vuorikiipeily on laji, joka vaatii harrastajiltaan paljon. Se vaatii erinomaista kuntoa, hyviä varusteita sekä lujia hermoja sekä sitkeyttä. Laji ei kiinnosta kaikkia ihmisiä – eikä kuka tahansa voi sitä harrastaa. Vuorikiipeily on sekä harrastus että urheilulaji. Tavoitteena on yleensä saavuttaa vuoren huippu, mutta tavoitteita voi olla eritasoisia. Vuorikiipeilyssä voidaan yrittää päästä läpi jokin tietty vuorikiipeilyreitti, kiivetä tietty jyrkkä harjanne tai seinämä ylös tai voittaa aikaisempi suoritus ajassa. Raskaaseen harrastukseen liittyy monia vaaroja, mutta se suo harrastajilleen myös suuria ilon kokemuksia.

Ennen kaikkea välineurheilua

Vuorikiipeily on eräänlainen välineurheilulaji. Koska lajiin liittyy paljon erinäisiä vaaranpaikkoja, varusteiden on oltava kunnollisia ja hyväkuntoisia. Välinehuollon rooli on erittäin suuri, sillä varusteiden kunto on tarkistettava säännöllisesti onnettomuuksilta välttymisen takia.

Vuorikiipeily on ulkolaji, joten sääolosuhteet on huomioitava ensimmäisenä valittaessa varusteita kiipeilyyn. Kelistä riippumatta jalkineet ovat a ja o. Jalkineiden on oltava tukevat ja omalle jalalle hyvät. Niiden on hengitettävä, mutta kosteuden olisi hyvä pysyä kenkien ulkopuolella. Reitin haastavuudesta riippuen valitaan kiipeilykengät, kevyemmät vaelluskengät tai jopa piikkijalkineet. Oikein valitut jalkineet palkitsevat lopussa: jalat jaksavat paremmin mukana päivän rasituksissa ja hyvissä kengissä ei synny niin helpolla ikäviä hiertymiä.

Vaatteet tulee valita vallitsevien sääolosuhteiden mukaan. Kylmissä oloissa kerrospukeutuminen kannattaa, lämpimissä oloissa taas kannattaa varautua ilman kylmenemiseen siirryttäessä ylöspäin kohti vuoren huippua. Reppuun kannattaa siis varata järkevissä määrin varavaatteita.

Köysi kuuluu olennaisena osana vuorikiipeilyyn. Alan liikkeissä ammattimyyjät osaavat suositella oikeanlaista köyttä ja räkkiä. Erityisesti köyden kuntoa tulee tarkkailla ja aina ennen kiipeämisen aloittamista köyden kunto on syytä tarkistaa. Hyvä köysi kestää, mutta jossain vaiheessa parempikin köysi kuluu. Silmiä kannattaa pitää auki, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä.

Kilpailuhengessä

Vuorikiipeilyyn liittyy kiinteästi kilpailuhenkisyys. Lajissa yritetään saavuttaa enemmän kuin muut. Ja vaikka lajia harrastaisi puhtaasti omaksi ilokseen, mukana on kuitenkin ajatus itsensä voittamisesta. Vuorikiipeilijän tavoitteet ovat konkreettisesti korkealla, mutta ne ovat sitä myös ajatustasolla. Valittavat reitit tarjoavat yleensä valtaisia haasteita, jotka ihminen tahtoo voittaa peloistaan ja epävarmuuksistaan huolimatta. Vuorikiipeilijä haluaa saavuttaa jotain suurta ja merkittävää ja samalla voittaa itsensä. Onnistumisen kokemus on vahvasti läsnä vuorikiipeilyssä, olivatpa kiipeilijän omat taidot minkälaiset tahansa. Tärkeätä on kuunnella omia tuntemuksia ja valita omaan tasoon sopivia reittejä.

Jos vuorikiipeilyssä kilpaillaan toisia vastaan, niin tapoja on monia. Perinteisin tapa on ollut valloittaa sellainen huippu, jossa kukaan muu ei vielä ole käynyt. Maailmassa ei kuitenkaan riitä huippuja loputtomiin, joten tätä muotoa ei voida aina toteuttaa. Toinen tapa on kilpailla siitä, miten monelle huipulle vuorikiipeilijä on noussut tietyssä vuoriryhmässä. Esimerkiksi Alpit tai Himalaja ovat suosittuja kiipeilykohteita ja niissä molemmissa on useita huippuja, joihin voi kiivetä. Kolmas vaihtoehto on kiivetä täysin uutta reittiä jo valloitetulle huipulle. Nykyisin on erityisesti suosiossa täysin vapaa kiipeäminen eli kiivetään ilman köysiä tai muita apuvälineitä.

Vaaratilanteet mahdollisia

Vuorikiipeily on sellainen harrastus, jossa pelataan isoilla riskeillä. Monet kokeneiden kiipeilijöiden suosimat kohteet ovat vaarallisia. Lumivyöry on vienyt monen vuorikiipeilijän hengen. Korkealla merenpinnan yläpuolella vallitsevat myös ääriolosuhteet, jotka rasittavat kehoa kovasti. Kiipeily viekin monet äärirajoille. Riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava, jotta urakasta voi selvitä.

Harrastus onkin syytä aloittaa valvotuissa olosuhteissa ammattilaisten opastusta kuunnellen. Ylipäätään kiipeilyä kannattaa harrastaa porukan mukana, yksin vuoristossa olo on vaarallista. Reittejä löytyy kuitenkin eritasoisia ja osa reiteistä on jopa opastettuja. Laji on erittäin hyvää kuntoilua, kunhan muistaa minimoida riskit.